3.-6.6.2008 Ruotsi ja Disturbed

Tämän reissun aikoihin oli kuunnellut Disturbedia jo viitisen vuotta eikä bändi vielä ollut niin kovin suuri Suomessa ja oletuksena oli, etteivät varmaan heti ole Suomeen tulossa. Joten kun kuulin, että se esiintyy Sweden Rock Festivaaleilla, olin jo likimain varannut liput kyseisille festareille ja laivalle. Niinpä otimme pikaisen neljän päivän reissun Etelä-Ruotsiin ja takaisin.

 

Festareiden lisäksi reissulle ei muuta suunnitelmaa etukäteen luotu. Kun saavuimme Tukholmaan, matkaa Etelä-Ruotsiin ja hotelliin Växjöön oli reilu 5 tuntia. Aikaa tämän matkan suorittammiseen oli melkein 12 tuntia. Niinpä lähdimme ajelemaan ja katselimme löytyykö matkalta jotain, mitä kiinnostaisi mennä katsomaan lähemmin. Heti alkumatkasta löytyivät jotkin rauniot ja päivän ollessa niinkin kaunis ja aurinkoinen, päätimme kurkata niitä lähempää.

Brahehus

Raunioilla

Mukavat maisemat taustalla

Kun taas jatkettiin matkaa ja oltiin ajettukin jo melkoisen pitkään, tien varressa vilahti kyltti, joka mainosti "lelu-, auto- ja soitinmuseota." Kuinka ollakaan, se vei molempien huomion ja sinne suunnistettiin seuraavaksi :) Ja voi että siellä olikin paljon nähtävää ja aikaa sai kulumaan todella paljon ihan huomaamattaan.

Paljon leluja ja sälää

Aivan mielettömän paljon, mielettömän hienoja autoja

Leluja

Valtavan korkea auto ;)

Iltasella saavuimme hotelliin ja ilta meni rauhallisissa merkeissä, vähän Växjöön lähinurkkia katsellessa. Seuraavana päivänä olikin taas enemmän aikaa kierrellä ja ihmetellä. Yllättäen taas löytyi paljon nähtävää. 

Toiset rauniot

Ihanan kesäinen keli, uimassa ei  sentään käyty

Iltapäivällä lähdimme vihdoin ja viimein ajamaan kohti festareita. Taas aikataulu oli niin löysä, että matkalla ehdimme kiertelemään ja katselemaan ympärillemme. Aina kun näkyi jotain mielenkiintoista, ajoimme sivuun ja menimme katsomaan lähempää.

Kalapaikka

Uljas ratsu ;)

Festareille tulimme sen verran ajoissa, että ehdimme nähdä muitakin kuin Disturbedin. Festareilla tuntui olevan melko paljon ihmisiä ja kaikki alueet festarialueen lähellä olivat täynnä autoja ja telttoja, eli porukkaa oli todellisuudessa varmasti paljon enemmän kuin miltä alkuun näytti.

Coheed & cambria

Disturbed

Yleisössä pari kolme tyyppiä meidän lisäksi..

Heti kun Disturbed lopetti, hyppäsimme taas autoon ja ajoimme yhtä soittoa Tukholmaan asti. Minä aloitin ajamisen ja joskus kahden kolmen aikaan yöllä vaihdoimme kuskia. Vähän ennen vaihtoa, alkoi tuntua vähän väsymystä, mutta nukahdin samantien kun pääsin apukuskin paikalle, eli taisi väsyttää aika paljon. Ajoimme suoraan Tukholman satamaan ja nukuimme autossa vielä pari tuntia ennen kuin laivaan pääsi. Uni loppui aika äkisti, kun tajusin, että autot muissa jonoissa liikkuvat. Laivaan päästiin vaikka kuski taisi kunnolla herätä vasta laivassa :)

Matkalla Tukholmaan

Viimeiset vilkaisut kohti Ruotsia, kotimatka on alkanut.

 

Vaikka reissun tavoite oli käytännössä pelkät festarit, kaikki muu reissuun liittyvä oli aivan mahtavaa. Hieno reissu kaikkinensa :) Autokin kesti koko matkan hienosti. Vain kerran oli pakko pysähtyä ja lisätä hieman öljyä.

Viro, Tallinna 4.-6.3.2011

Perjantai 4.3.11

Aamulla lähdimme Markon kanssa ajamaan Hämeenlinnasta Helsinkiin. Veimme auton Itäkeskuksen metroparkkiin ja jatkoimme siitä matkaa taksilla. Alunperin tarkoitus oli seikkailla Itiksestä metrolla ja ratikalla satamaan, mutta onneksi päädyimme taksiin, koska kun olimme satamassa, aikaa laivan lähtöön oli noin 20 minuuttia.. Laiva oli aivan täynnä, eikä istumapaikkoja juurikaan ollut muualla kuin lattialla. Silti löysimme pubin puolelta pienet jakkarat allemme ja istuskelimme siinä suuren osan matkasta. Luonnollisesti piti myös käydä kaupassa ja muuten kierrellä laivaa. Matka kesti onneksi vain 2,5 tuntia, joten olimme nopeasti perillä.

Satamassa hyppäsimme Viikkarin bussiin, joka vei Viru aukiolle asti. Siitä jatkoimme matkaa kävellen, ja yllättäen teimme pienen ylimääräisen lenkin matkalla. Kun vihdoin pääsimme hotellille ja tsekkasimme sisään, huoneen avainkortit eivät toimineet ja vielä joutui hetken odottelemaan ennen kuin pääsi rentoutumaan. Kun sitten pääsimme huoneeseen, matkan raskaus ja korttiongelmat unohtuivat käytännössä samantien, kyllähän tällaisessa pari yötä viihtyisi:

Olohuone

Makuuhuone

Perjantai meni lähinnä siinä, että huilasimme hetken hotellilla ja lähdimme sitten läheiseen ostoskeskukseen etsimään ruokapaikkaa. Sellainen löytyi ja syömisen jälkeen oli taas sen verran energiaa, että jaksoi vähän kierrellä kauppoja. Saldona oli molemmille pari kenkiä, yhteishintaan 13 euroa. Kamalan kallista.

Shoppailureissun jälkeen kello olikin jo vaikka mitä, ja illan päätteeksi sopi pieni rentoutuminen:

Lauantai 5.3.11

Aamulla lähdimme hotellin aamupalan kautta liikenteeseen ja ensimmäiseksi suuntana oli Vanha kaupunki. Ensimmäisenä silmiin osui jokin torni joka loppujen lopuksi oli Kiek in der kök, eli juuri se mihin menoa oli etukäteen suunnniteltu. Samalla menimme myös Viron Vapautussodan muistomerkin ohitse:

Eesti vapaudussoda

Suuntasimme siis tornille ja kävimme tutustumassa siihen. Samalla varasimme myös paikat tunneleihin, jotka kulkevat maan alla. 

Kiek in der kök, eli kurkkaus keittiöön

Maisemaa tornista

Välillä kävimme Vanhan kaupungin puolella kiertelemässä ja lähinnä ikkunaostoksilla. Kävimme yhdessä marsipaaniliikkeessä sisällä, mutta kumpikaan ei ostanut sieltä mitään. Kävimme myös syömässä ja yhdellä mukavassa irkkupubissa Raatihuoneen torin laidalla.

Syömisen jälkeen suunnistimme takaisin Kiek in der kökille ja lähdimme kiertelemään tunneleita. Niiden historia ylettyy aina 1600-luvulle asti ja kierros oli kieltämättä todella mielenkiintoinen. Tunnelin lopulla yläpuolellamme oli noin 16 metriä maata. Tunneli loppui pleksiseinään, jonka takana tunneli oli savista ja vetistä. Legendat kertovat, että tunnelit jatkuisivat eräälle luostarille asti, eli noin seitsemän kilometrin päähän, mutta tätä ei ole voitu todistaa.

Asunnottomat ovat joskus käyttäneet tunneleita yösijanaan

Neuvosto-Virossa oli kiellettyä olla punkkari, joten he piiloutuivat poliisia tunneleihin.

Sodan aikana tunnelit toimivat pommisuojana

Tunneleista nousimme taas takaisin maanpinnalla ja tarkalleen ottaen tunneleiden päälle. Aukiolla oli myös jokin kultturikaupunkiin liittyvä "taideteos":

Tämän kulttuuripläjäyksen jälkeen lähdimme suunnistamaan ostoskeskuksien suuntaan. Kävimme sekä Viru-keskuksessa että Solaris-keskuksessa. Toisesta minä löysin itselleni paidan ja takin hintaan 12 euroa, lisäksi haimme hotellille vähän syötävää ja juotavaa :)

Ennen hotellille lähtöä kävimme vielä iltapalalla. Ja mihin muualle kaksi turkulaista matkaajaa voisi mennä syömään kuin Hesburgeriin?!! ;) Hotellille kävelyn jälkeen oli mieltäylentävää todeta, ettei huoneen avainkortit toimi taaskaan, eikä uusi koodaus auttanut asiaan. Tämän jälkeen saimme käyttöömme yhden työntekijän henkilökohtaisen kortin ja johan toimi koko loppureissun. Illan pääteeksi oli taas mukava pulahtaa poreammeeseen.

Sunnuntai 6.3.11

Sunnuntaina aamulla aamupalan jälkeen otimme pikaisen pyrähdyksen noin 2,5 kilometrin päässä olleeseen askartelu-, lanka- ja kangaskauppaan. Loppujen lopuksi minä olin nopeammin valmis korutarpeineni kuin Marko, koska liikkeessä oli paljon kankaita, joista olisi voinut saada hienot verhoilut autoon :) Samalla reissulla pyörähdimme myös Stockmannilla, ihan vain sen takia, että voi sanoa käyneensä. 

Vastapainoa Vanhalle kaupungille

Melko erikoisen mallinen rakennus

Suuntasimme takaisin hotellille ja otimme kamamme, tsekkasimme itsemme ulos ja lähdimme taksilla satamaan päin. Taksikulttuuri on Virossa mielenkiintoinen, sitä säätelee laki, mutta silti hinnat heittelevät todella paljon. "Matkan hinta on asiakkaan ja kuljettajan välinen asia", toisin sanoen yhden taksin kilometritaksa voi olla 20 senttiä ja toisen taksin kilometritaksa voi olla 4,95 euroa. Melkoinen ero esimerkiksi kymmenen kilometrin matkalla. Meidän taksi oli sieltä halvemmasta päästä ja kun kuskille puhui englantia, hän ihmetteli olemmeko unohtaneet äidinkielemme. Ihan ei ymmärretty mitä kuljettaja tarkoitti, mutta tästä eteenpäin puhuimme hänelle suomea ja hän meille viroa. Ja suht hyvin ymmärsimme toisiamme!

Satamassa kävimme hakemassa liput ja veimme ylimääräiset tavarat matkatavarasäilöön ja lähdimme Sadamarkettiin, joka oli noin kymmenen metrin päässä. Siellä oli vierivieressä kauppoja, joissa myytiin vaatteita, matkamuistoja ja kaikenlaista sälää. Siltä puolelta ei löytynyt mitään ostettavaa, joten suuntasimme Alkopörssiin, josta löytyi hieman kotiinviemisiä.

Tämänkin jälkeen oli vielä hetki aikaa, joten päätimme käydä syömässä. Ravintolassa ja sataman päässä yleensäkin alkoi hieman ahdistaa suomalaisten meininki. Ensinnäkin ravintolassa johon menimme, oli musisoimassa mies, joka soitti suomalaista iskelmää, lisäksi ravintola oli täynnä suomalaisia keski-ikäisiä. Muutenkin Sadamarketissa kaikki asiakkaat olivat saman ikäluokan suomalaisia, jotka olivat aivan kännissä ja heillä oli kamalat lastit viinaa ja kaljaa haettuna. Ei ihan sellaista matkailua, josta minä pitäisin.

Vihdoin kello oli sen verran, että pääsimme laivaan ja pikkuhiljaa kotimatkalle. Hytti tuntui pikkuisen ahtaalta hotellihuoneen jälkeen: 

Vessan puolella oli neliöt käytetty tehokkaasti, pytyllä istuessa olisi samalla voinut käydä suihkussa. Ennen laivan lähtöä ja sen liikkeelle lähtiessä kävimme kannella ottamassa parit valokuvat Tallinnasta:

Tämäkin laiva oli aivan täynnä ja joka puolella laivaa näkyi ihmisiä nukkumassa ja istumassa käytävillä. Olin siis hyvinkin tyytyväinen siitä, että meillä oli tuo minihytti. Pakkohan se oli käydä ostamassa vähän karkkia ja pienet torkutkin tuli otettua. Laivalla tajusin myös jättäneeni puhelimeni laturin hotellille. Ei siinä muuten mitään, mutta puhelin on noin viikon ollut minulla ja se on ensimmäinen ei-noksu, joten vastaavaa laturia ei kotoa löydy. Onneksi se on tätä kirjoittaessa jo matkalla Suomeen päin ja onneksi vanha puhelimeni on vielä kunnossa.

Länsisataman liikennejärjestelyt olivat lievästi sanoen ontuvat ja matka satamasta Itäkeskukseen, noin 13 kilometriä, kestikin noin 1,5 tuntia. Onneksi ei tarvinnut jäädä odottamaan taksia vaan pääsimme tuttujen kyydillä. Kotimatka siis hieman venyi, mutta noin puoli kaksitoista illalla väsyneet, mutta onnelliset matkaajat olivat taas kotona.

Japmeet 2007

Myös vuonna 2007 teimme kaveriporukalla reissun Ruotsiin Japmeettiin. Tällä reissulla oli mukana myös minun nykyinen mieheni, jonka kanssa aloin seurustella syksyllä 2006. Tälläkin kertaa reissussa oli mukana hurjan paljon autoja ja ihmisiä.  Tälläkään kertaa en ollut omalla autollani liikkeellä, vaan lainassa oli kaverin käyttöauto, kun hän ja silloinen tyttöystävänsä olivat liikkeellä hänen harrasteautonsa kanssa. 

 

Tällä kertaa Japmeet oli kaksi päiväinen ja me kävimme siellä molempine päivinä. Tällä kertaa siellä oli jopa yksi samanlainen auto kuin minulla :) Niitä on aina ja kaikkialla hauska bongailla, koska se on niin harvinainen auto (Nissan Silvia S12). 

Viikonlopun päivät menivät tehokkaasti Japmeetissä ja illat luonnollisesti olivat melkoisen rentoa meininkiä.

Tällä kertaa saimme hienon rivin aikaiseksi Japmeettiin

Endast för finns

Sunnuntaina suuntasimme vielä Tukholmaan ja siellä kävimme grillaamassa ja ajelimme ympäri Tukholmaa. 

 

Koko reissulla  oli ihanan kesäinen keli ja paluumatkalla laivalla pääsi nauttimaan aurinkoisesta säästä

Minä

Marko

Tulevien reissujen suunnitelmia nro 2

Tervehdys taas! 

Pari päivää sitten varmistui hieman lisää reissaamista tulevalle kesälle. Tai ei varsinaisesti lisää reissaamista, mutta jo suunniteltu reissu piteni huomattavasti. 

Aiemmin jo kirjoitin tulevasta DNSF Mediterranean Sea Scrapyard Runista, joka siis päättyy Gibraltarilla. Ajatuksena oli alunperinkin viettää muutama päivä Espanjan Aurinkorannikolla, mutta nyt siellä saakin viettää hieman enemmän aikaa. Vanhempani ja molemmat siskoni lähtevät ensi kesänä taas reissuun ja nyt reissu suuntautuu Espanjan Aurinkorannikolle =) Joten, minä ja mieheni Marko jäämme vielä ekstraviikoksi Espanjan lämpöön heidän seurakseen.

Varasin jo hotellinkin koko porukalle. Netissä hotelleja surffatessa iski kauhea matkakuume. Lisäksi varasimme juuri laivamatkat Viroon ja takaisin. Siinä siis ensimmäinen lääke matkakuumeeseen ja siihen on enää pari viikkoa aikaa!

Vuoden 2006 reissut

Edellisestä ulkomaanmatkasta ehti kulua muutama vuosi. Lähinnä sen vuoksi, että äiti ja isä eivät enää olleet sponsoroimassa matkoja, vaan jouduin maksamaan ne ihan itse =P

2006 kesällä lähdin hyvän kaverini kanssa Ruotsiin autoreissulle. Samalla reissulla tutustuin DNSF-kerhon porukkaan. Kerho on keskittynyt Nissan ja Datsun merkkisiin sporttiautoihin ja kyseinen kerho on todella aktiivinen ratapäivien ja muiden kerhon tapahtumien suhteen. Nykyään olen itse DNSF Ry:n hallituksessa, joten tästä kyseisestä ulkomaanmatkasta alkoi hyvä harrastus, jonka kautta olen tutustunut moniin ihmisiin, jotka nykyään ovat hyviä kavereitani. Toisin sanoen, tämä reissu oli pitkässä juoksussa todella kannattava :)

Sitten itse reissuun. Lähtö tapahtui Turun satamasta perjantai aamulla. Sinne kokoontuivat kaikki reissuun lähtijät ympäri Suomea (lähinnä pk-seutu, Tampere ja Turku). Menimme siis laivalla yli Ruotsiin ja sieltä jatkoimme autoilla eteen päin kohti leirintäaluetta. Autoletka oli ihan kohtuullisen mittainen.

 

Ilta meni porukan kanssa ollessa ja grillaillessa ja seuraavana päivänä oli Japmeet Mantorpissa, joka siis oli koko reissun tarkoitus. Japmeet on japanilaisten autojen kokoontuminen, osa autoista siellä on vain parkissa varikolla ja jotkut käyvät autojensa kanssa radallakin ajamassa.

Kuten kuvasta näkyy, tapahtuma vetää paljon ihmisiä ja autoja paikalle. Lauantaina illalla oli Japmeetin viralliset jatkobileet, jossa meidänkin porukka kävi kääntymässä. Monilla jo useamman vuoden Japmeetissä käyneillä, on tuttuja Ruotsin puolella ja näitä tuttuja oli myös jatkobileissä. Sieltä lähdimme vielä takaisin omalle leirintäalueelle ja loppuilta menikin siellä.

Sunnuntaina aamulla minun ja kaverini ja muutaman muun piti lähteä jo takaisin Tukholmaan päin, koska vapaata töistä oli vain edeltävä perjantai. Joten sunnuntaina vietimme taas päivän laivalla ja illalla pääsi taas kotiin. Lyhyt ja raskas reissu, mutta kuten yllä mainitsin, ehdottomasti kannatti lähteä!

_____________________________________________________________________________

Joulukuussa 2006 kävin vielä Venäjällä Pietarissa. Opiskelin silloin liiketalouden logistiikkaa ja kävin siellä kurssia nimeltä Russian trade. Kurssiin kuului neljän päivän reissu Pietariin. Minulle iski päivä ennen reissua kauhea kurkku- ja korvakipu ja kävin lääkärillä varoiksi hakemassa antibioottikuurin. Onneksi näin, koska lähtöpäivänä kurkkuni oli täynnä valkoisia peitteitä. Ensimmäinen päivä ja osa toisestakin siis meni hieman kuumehouruissa, mutta muuten oli oikein mainio reissu tämäkin. Ennen kuin pääsimme rajalle asti, törmäsimme kuuluisiin rekkajonoihin.

Kävimme Pietarissa katsomassa tyypillisiä nähtävyyksiä ja lisäksi paikallisissa ruokapaikoissa syömässä ja tietenkin Ikeassa, koska sellainenkin Pietarin nurkilta löytyi. 

Mielestäni Venäjällä ei ollut kovin kaunista. Osa rakennuksista oli toki komeita (kuten kuva Eremitas), mutta vastaavasti todella monet rakennukset olivat hieman rapistuneita tai todella pahasti rapistuneita.  Kaupungisssa oli myös todella paljon rakennuksia, joiden rakentaminen oli selvästi jäänyt kesken, melko varmasti rahapulan takia. Lisäksi ilma oli jatkuvasti aivan harmaana ja hengityksessä huomasi, miten paljon ilmassa oli pakokaasuja ja saasteita.

Liikennettä ja autoja Pietarissa oli todella paljon ja liikennekulttuuri oli vähintäänkin mielenkiintoista. Viereisessä kuvassakin on katu, jossa on oikeasti kaksi kaistaa molempiin suuntiin.. Muutamaan kertaan näin myös miten joku kyllästyi jonottamaan, ja koukkasi autolla jalkakäytävän puolelle ja sitä kautta jonon kärkeen. Muutenkin Pietarin matka oli aikamosita extreme-matkailua, autotiet olivat hirveässä kunnossa, raitiovaunu tuntui siltä, että siinä oli todella pehmeät jouset, ruoka oli vähintäänkin jännittävää. Lisäksi jouduimme kertaalleen miliisin pysäyttämiksi, onneksi en itse ollut siinä autossa vaan seuraavassa kyydissä. Tästäkin pysäytyksestä selvittiin rahalla..

Yhteenvetona voisin sanoa, että Pietari on vastakohtien kaupunki. Siellä on selkeästi nähtävissä sekä rikas että köyhä kansan osa. Keskustassa oli kaunista ja hienoa rakennusta, mutta heti kun lähdimme ajamaan kohti Viipuria, alkoi näkyä paljon todella rähjäisiä ja melkein slummimaisia asuntoja. Paluumatkalla poikkesimme nopeasti Viipurin torilla.