Edellisestä ulkomaanmatkasta ehti kulua muutama vuosi. Lähinnä sen vuoksi, että äiti ja isä eivät enää olleet sponsoroimassa matkoja, vaan jouduin maksamaan ne ihan itse =P
Sitten itse reissuun. Lähtö tapahtui Turun satamasta perjantai aamulla. Sinne kokoontuivat kaikki reissuun lähtijät ympäri Suomea (lähinnä pk-seutu, Tampere ja Turku). Menimme siis laivalla yli Ruotsiin ja sieltä jatkoimme autoilla eteen päin kohti leirintäaluetta. Autoletka oli ihan kohtuullisen mittainen.
Ilta meni porukan kanssa ollessa ja grillaillessa ja seuraavana päivänä oli Japmeet Mantorpissa, joka siis oli koko reissun tarkoitus. Japmeet on japanilaisten autojen kokoontuminen, osa autoista siellä on vain parkissa varikolla ja jotkut käyvät autojensa kanssa radallakin ajamassa.
Kuten kuvasta näkyy, tapahtuma vetää paljon ihmisiä ja autoja paikalle. Lauantaina illalla oli Japmeetin viralliset jatkobileet, jossa meidänkin porukka kävi kääntymässä. Monilla jo useamman vuoden Japmeetissä käyneillä, on tuttuja Ruotsin puolella ja näitä tuttuja oli myös jatkobileissä. Sieltä lähdimme vielä takaisin omalle leirintäalueelle ja loppuilta menikin siellä.
Sunnuntaina aamulla minun ja kaverini ja muutaman muun piti lähteä jo takaisin Tukholmaan päin, koska vapaata töistä oli vain edeltävä perjantai. Joten sunnuntaina vietimme taas päivän laivalla ja illalla pääsi taas kotiin. Lyhyt ja raskas reissu, mutta kuten yllä mainitsin, ehdottomasti kannatti lähteä!
_____________________________________________________________________________
Kävimme Pietarissa katsomassa tyypillisiä nähtävyyksiä ja lisäksi paikallisissa ruokapaikoissa syömässä ja tietenkin Ikeassa, koska sellainenkin Pietarin nurkilta löytyi.
Mielestäni Venäjällä ei ollut kovin kaunista. Osa rakennuksista oli toki komeita (kuten kuva Eremitas), mutta vastaavasti todella monet rakennukset olivat hieman rapistuneita tai todella pahasti rapistuneita. Kaupungisssa oli myös todella paljon rakennuksia, joiden rakentaminen oli selvästi jäänyt kesken, melko varmasti rahapulan takia. Lisäksi ilma oli jatkuvasti aivan harmaana ja hengityksessä huomasi, miten paljon ilmassa oli pakokaasuja ja saasteita.
Liikennettä ja autoja Pietarissa oli todella paljon ja liikennekulttuuri oli vähintäänkin mielenkiintoista. Viereisessä kuvassakin on katu, jossa on oikeasti kaksi kaistaa molempiin suuntiin.. Muutamaan kertaan näin myös miten joku kyllästyi jonottamaan, ja koukkasi autolla jalkakäytävän puolelle ja sitä kautta jonon kärkeen. Muutenkin Pietarin matka oli aikamosita extreme-matkailua, autotiet olivat hirveässä kunnossa, raitiovaunu tuntui siltä, että siinä oli todella pehmeät jouset, ruoka oli vähintäänkin jännittävää. Lisäksi jouduimme kertaalleen miliisin pysäyttämiksi, onneksi en itse ollut siinä autossa vaan seuraavassa kyydissä. Tästäkin pysäytyksestä selvittiin rahalla..
Yhteenvetona voisin sanoa, että Pietari on vastakohtien kaupunki. Siellä on selkeästi nähtävissä sekä rikas että köyhä kansan osa. Keskustassa oli kaunista ja hienoa rakennusta, mutta heti kun lähdimme ajamaan kohti Viipuria, alkoi näkyä paljon todella rähjäisiä ja melkein slummimaisia asuntoja. Paluumatkalla poikkesimme nopeasti Viipurin torilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti