Japmeet 2007

Myös vuonna 2007 teimme kaveriporukalla reissun Ruotsiin Japmeettiin. Tällä reissulla oli mukana myös minun nykyinen mieheni, jonka kanssa aloin seurustella syksyllä 2006. Tälläkin kertaa reissussa oli mukana hurjan paljon autoja ja ihmisiä.  Tälläkään kertaa en ollut omalla autollani liikkeellä, vaan lainassa oli kaverin käyttöauto, kun hän ja silloinen tyttöystävänsä olivat liikkeellä hänen harrasteautonsa kanssa. 

 

Tällä kertaa Japmeet oli kaksi päiväinen ja me kävimme siellä molempine päivinä. Tällä kertaa siellä oli jopa yksi samanlainen auto kuin minulla :) Niitä on aina ja kaikkialla hauska bongailla, koska se on niin harvinainen auto (Nissan Silvia S12). 

Viikonlopun päivät menivät tehokkaasti Japmeetissä ja illat luonnollisesti olivat melkoisen rentoa meininkiä.

Tällä kertaa saimme hienon rivin aikaiseksi Japmeettiin

Endast för finns

Sunnuntaina suuntasimme vielä Tukholmaan ja siellä kävimme grillaamassa ja ajelimme ympäri Tukholmaa. 

 

Koko reissulla  oli ihanan kesäinen keli ja paluumatkalla laivalla pääsi nauttimaan aurinkoisesta säästä

Minä

Marko

Tulevien reissujen suunnitelmia nro 2

Tervehdys taas! 

Pari päivää sitten varmistui hieman lisää reissaamista tulevalle kesälle. Tai ei varsinaisesti lisää reissaamista, mutta jo suunniteltu reissu piteni huomattavasti. 

Aiemmin jo kirjoitin tulevasta DNSF Mediterranean Sea Scrapyard Runista, joka siis päättyy Gibraltarilla. Ajatuksena oli alunperinkin viettää muutama päivä Espanjan Aurinkorannikolla, mutta nyt siellä saakin viettää hieman enemmän aikaa. Vanhempani ja molemmat siskoni lähtevät ensi kesänä taas reissuun ja nyt reissu suuntautuu Espanjan Aurinkorannikolle =) Joten, minä ja mieheni Marko jäämme vielä ekstraviikoksi Espanjan lämpöön heidän seurakseen.

Varasin jo hotellinkin koko porukalle. Netissä hotelleja surffatessa iski kauhea matkakuume. Lisäksi varasimme juuri laivamatkat Viroon ja takaisin. Siinä siis ensimmäinen lääke matkakuumeeseen ja siihen on enää pari viikkoa aikaa!

Vuoden 2006 reissut

Edellisestä ulkomaanmatkasta ehti kulua muutama vuosi. Lähinnä sen vuoksi, että äiti ja isä eivät enää olleet sponsoroimassa matkoja, vaan jouduin maksamaan ne ihan itse =P

2006 kesällä lähdin hyvän kaverini kanssa Ruotsiin autoreissulle. Samalla reissulla tutustuin DNSF-kerhon porukkaan. Kerho on keskittynyt Nissan ja Datsun merkkisiin sporttiautoihin ja kyseinen kerho on todella aktiivinen ratapäivien ja muiden kerhon tapahtumien suhteen. Nykyään olen itse DNSF Ry:n hallituksessa, joten tästä kyseisestä ulkomaanmatkasta alkoi hyvä harrastus, jonka kautta olen tutustunut moniin ihmisiin, jotka nykyään ovat hyviä kavereitani. Toisin sanoen, tämä reissu oli pitkässä juoksussa todella kannattava :)

Sitten itse reissuun. Lähtö tapahtui Turun satamasta perjantai aamulla. Sinne kokoontuivat kaikki reissuun lähtijät ympäri Suomea (lähinnä pk-seutu, Tampere ja Turku). Menimme siis laivalla yli Ruotsiin ja sieltä jatkoimme autoilla eteen päin kohti leirintäaluetta. Autoletka oli ihan kohtuullisen mittainen.

 

Ilta meni porukan kanssa ollessa ja grillaillessa ja seuraavana päivänä oli Japmeet Mantorpissa, joka siis oli koko reissun tarkoitus. Japmeet on japanilaisten autojen kokoontuminen, osa autoista siellä on vain parkissa varikolla ja jotkut käyvät autojensa kanssa radallakin ajamassa.

Kuten kuvasta näkyy, tapahtuma vetää paljon ihmisiä ja autoja paikalle. Lauantaina illalla oli Japmeetin viralliset jatkobileet, jossa meidänkin porukka kävi kääntymässä. Monilla jo useamman vuoden Japmeetissä käyneillä, on tuttuja Ruotsin puolella ja näitä tuttuja oli myös jatkobileissä. Sieltä lähdimme vielä takaisin omalle leirintäalueelle ja loppuilta menikin siellä.

Sunnuntaina aamulla minun ja kaverini ja muutaman muun piti lähteä jo takaisin Tukholmaan päin, koska vapaata töistä oli vain edeltävä perjantai. Joten sunnuntaina vietimme taas päivän laivalla ja illalla pääsi taas kotiin. Lyhyt ja raskas reissu, mutta kuten yllä mainitsin, ehdottomasti kannatti lähteä!

_____________________________________________________________________________

Joulukuussa 2006 kävin vielä Venäjällä Pietarissa. Opiskelin silloin liiketalouden logistiikkaa ja kävin siellä kurssia nimeltä Russian trade. Kurssiin kuului neljän päivän reissu Pietariin. Minulle iski päivä ennen reissua kauhea kurkku- ja korvakipu ja kävin lääkärillä varoiksi hakemassa antibioottikuurin. Onneksi näin, koska lähtöpäivänä kurkkuni oli täynnä valkoisia peitteitä. Ensimmäinen päivä ja osa toisestakin siis meni hieman kuumehouruissa, mutta muuten oli oikein mainio reissu tämäkin. Ennen kuin pääsimme rajalle asti, törmäsimme kuuluisiin rekkajonoihin.

Kävimme Pietarissa katsomassa tyypillisiä nähtävyyksiä ja lisäksi paikallisissa ruokapaikoissa syömässä ja tietenkin Ikeassa, koska sellainenkin Pietarin nurkilta löytyi. 

Mielestäni Venäjällä ei ollut kovin kaunista. Osa rakennuksista oli toki komeita (kuten kuva Eremitas), mutta vastaavasti todella monet rakennukset olivat hieman rapistuneita tai todella pahasti rapistuneita.  Kaupungisssa oli myös todella paljon rakennuksia, joiden rakentaminen oli selvästi jäänyt kesken, melko varmasti rahapulan takia. Lisäksi ilma oli jatkuvasti aivan harmaana ja hengityksessä huomasi, miten paljon ilmassa oli pakokaasuja ja saasteita.

Liikennettä ja autoja Pietarissa oli todella paljon ja liikennekulttuuri oli vähintäänkin mielenkiintoista. Viereisessä kuvassakin on katu, jossa on oikeasti kaksi kaistaa molempiin suuntiin.. Muutamaan kertaan näin myös miten joku kyllästyi jonottamaan, ja koukkasi autolla jalkakäytävän puolelle ja sitä kautta jonon kärkeen. Muutenkin Pietarin matka oli aikamosita extreme-matkailua, autotiet olivat hirveässä kunnossa, raitiovaunu tuntui siltä, että siinä oli todella pehmeät jouset, ruoka oli vähintäänkin jännittävää. Lisäksi jouduimme kertaalleen miliisin pysäyttämiksi, onneksi en itse ollut siinä autossa vaan seuraavassa kyydissä. Tästäkin pysäytyksestä selvittiin rahalla..

Yhteenvetona voisin sanoa, että Pietari on vastakohtien kaupunki. Siellä on selkeästi nähtävissä sekä rikas että köyhä kansan osa. Keskustassa oli kaunista ja hienoa rakennusta, mutta heti kun lähdimme ajamaan kohti Viipuria, alkoi näkyä paljon todella rähjäisiä ja melkein slummimaisia asuntoja. Paluumatkalla poikkesimme nopeasti Viipurin torilla.

 

Tulevien reissujen suunnitelmia nro 1

Noin kuukauden päästä on tiedossa reissu Viroon Tallinnaan. Sinne olisi tarkoitus matkustaa avopuolison kanssa. Kun varasin hotellia, sen nimi oli eri kuin nykyään. Varaus mitä ilmeisimmin on pysynyt, koska mitään tietoa muusta ei ainakaan vielä ole tullut. Täytynee tarkistaa.

Hotellista on varattuna sviitti, josta löytyy mm. jaguzzi. Kuulostaa jokseenkin luksus-viikonlopulta. Samalla reissulla voisi ohimennen vilkaista hääpukuja ja muuta mitä niihin juhliin liittyy. Häihin kun on aikaa enää vuosi ja neljä kuukautta. Vielä aikaa, mutta jotain kai pitäisi jo alkaa miettimään ja suunnittelemaan, ettei ensi vuonna tähän aikaan herätä siihen, että häät ovatkin jo neljän kuukauden kuluttua. Pääasiassa Tallinnan viikonloppu on kuitenkin tarkoitettu rentoutumiseen ja yhdessä oloon.

Ensi kesänä sitten onkin hieman erilainen reissu tiedossa. Ajatus on saanut alkunsa kahvipöydissä ja yleisissä pohdinnoissa, tyyliin: "olisi aika hienoa tehdä tällainen reissu." Nytpä siis on kymmenkunta kaverusta lähdössä heinäkuun alussa ajamaan Turusta Gibraltarille alle 500 euron autoilla. Autoja on tähän mennessä ostettu jo liki kymmenen. Ajatuksena on, että jokaisessa autossa on maksimissaan kaksi ihmistä eli jos ja kun jonkun auto matkalle hajoaa, tämän auton matkustajat mahtuvat muiden autojen kyytiin. Espanjassa autot on tarkoitus joko myydä tai viedä romuttamolle. Paikan päällä on tarkoitus viettää muutama päivä ja loppujen lopuksi lentää kotiin.

Tiedän. Ajatus kuulostaa hullulle, mutta sitä suuremmalla syyllä reissusta on taatusti tulossa ikimuistoinen. Omalla autokunnallani auto on jo hankittuna ja se on toiminut käyttöautonakin tässä syksyn ja talven aikana. Tämän autokunnan nimi on Team Sorsanpoika.

Auto siis on Opel Corsa vuosimallia 1985 ->

Tätä reissua odotan todella paljon. Seura tulee olemaan loistavaa ja samalla porukalla on jo tehty useita erilaisia reissuja ja vietetty iltoja ja viikonloppuja. Top Gearissahan tällaisia vastaavia on tehty jo ennenkin ja olen aina katsonut niitä sillä ajatuksella, että olisi hienoa tehdä itsekin vastaavaa. Ja nyt se on toteutumassa, joten odotukset ovat kovat. Lopullinen reitti on vielä epäselvä, mutta tässä alkuvuoden/kevään aikana kokoonnutaan koko porukka yhteen ja suunnitellaan reittiä ja mitä nähtävyyksiä halutaan nähdä sekä päätetään lopullinen lähtöpäivä.

Matkaa odotellessa, 

don't fuck with the duck!

DNSF Mediterranean Sea Scrapyard Run 2011.

Kipinä matkusteluun

Big Ben

Varsinaisen kipinän matkusteluun sain vuonna 1999, kun kävimme koulun kanssa Briteissä Lontoossa ja Brightonissa. Tätä matkaa varten käytiin yläasteella yksi valinnainen englannin kurssi ja kerättiin rahaa pitkin lukuvuotta. Asuimme perheissä Kingstonissa ja sieltä reissasimme päivittäin Lontooseen ja yhtenä päivänä myös Brightoniin.

The Musikaali

 

 Mielestäni oli aivan mahtavaa kiertää ympäri Lontoota ja nähdä koko ajan paljon uutta. Iso osa niin sanotusti pakollisista nähtävyyksistä käytiin katsomassa. Näistä jotain mainitakseni Big Ben, Madame Tussauds, Lontoon luonnontieteellinen museo, Tower ja paljon paljon muuta. Myös pubi-kulttuuriin kävimme tutustumassa, luonnollisesti. Yksi mikä on jäänyt kaikkein elävimmin mieleen, on Saturday night fever- musikaali. Aivan mahtava ja sai minulle aikaiseksi suuren poltteen tanssimiseen, jota siihen aikaan harrastinkin. 

Toinen reissu mikä sai aikaiseksi poltetta matkailuun, oli Rhodoksen matka vuonna 2000. Silloin olin Sallan ja hänen kummipojan ja tämän vanhempien kanssa reissussa. Matka oli kyllä melkoisen unohtumaton, varsinkin kun sain olla matkassa hyvän ystävän kanssa, joka on edelleenkin hyvä ystävä.

Rhodoksella rakastuin aurinkoon ja lämpöön

Rhodoksella kävimme myös katsomassa tärkeimmät paikat ja vuokra-autolla pääsimme näkemään muutakin saarta kuin vain Rhodoksen kaupungin. Kävimme Lindoksessa, jossa oli korkea Akropolis-kukkula, jonka kiipesimme ylös asti. Hirvittävä homma siinä helteessä, mutta näkymä oli sen arvoinen.

Myös yöelämään tuli tutustuttua ja paras baari oli muistaakseni nimeltään Gas. Sinä vuonna Daruden Sandstorm oli kova hitti ja baarissa veikein hetki olikin se, kun Sandstorm kajahti soimaan ja baarillinen ihmisiä alkoi tanssia aivan innoissaan! Se hetki sai pienet suomalaiset tytöt tuntemaan pientä ylpeyttä kyseisestä biisistä.

Näitä kahta reissua ennen olin käynyt äidin kanssa pari kertaa Tallinnan päiväristeilyllä ja äidin ja isän kanssa laivalla Ruotsin puolella. Nämä eivät kuitenkaan olleet varsinaisia ulkomaan matkoja, koska Ruotsissa ei päässyt edes maihin ja Tallinnassakin ehti olla vain muutaman tunnin ennenkuin laiva lähti takaisin Suomea kohti.

Lisäksi olen käynyt Åressa (2000) ja Itävallassa Seefeldenissä (2001) lautailemassa. Jotenkin niitäkään en ole mieltänyt samalla tavalla ulkomaanmatkoiksi, koska ne ovat olleet lautailureissuja. Kuulostaa hölmöltä, mutta näin se vain menee. Nämä reissut on tehty bussilla ja pääasiana on ollut vain laskeminen, mitään nähtävyyksiä emme ole käyneet katsomassa. Rinteet olivat käytännössä ainoat asiat, joita näillä kahdella reissulla on nähnyt. Mahtavia reissuja molemmat siitä huolimatta.

Valitettavasti kaikki kuvat näiltä reissuilta ovat paperimuodossa, eikä niitä edes ole paljoa, mutta skannasin pari kuvaa koneelle ihan tätä blokia varten. Lopuista reissuista, joista kirjoitan myöhemmin, onkin sitten todella paljon kuvia, koska vanhat filmikamerat väistyivät digitaalisten tieltä.