Kipinä matkusteluun

Big Ben

Varsinaisen kipinän matkusteluun sain vuonna 1999, kun kävimme koulun kanssa Briteissä Lontoossa ja Brightonissa. Tätä matkaa varten käytiin yläasteella yksi valinnainen englannin kurssi ja kerättiin rahaa pitkin lukuvuotta. Asuimme perheissä Kingstonissa ja sieltä reissasimme päivittäin Lontooseen ja yhtenä päivänä myös Brightoniin.

The Musikaali

 

 Mielestäni oli aivan mahtavaa kiertää ympäri Lontoota ja nähdä koko ajan paljon uutta. Iso osa niin sanotusti pakollisista nähtävyyksistä käytiin katsomassa. Näistä jotain mainitakseni Big Ben, Madame Tussauds, Lontoon luonnontieteellinen museo, Tower ja paljon paljon muuta. Myös pubi-kulttuuriin kävimme tutustumassa, luonnollisesti. Yksi mikä on jäänyt kaikkein elävimmin mieleen, on Saturday night fever- musikaali. Aivan mahtava ja sai minulle aikaiseksi suuren poltteen tanssimiseen, jota siihen aikaan harrastinkin. 

Toinen reissu mikä sai aikaiseksi poltetta matkailuun, oli Rhodoksen matka vuonna 2000. Silloin olin Sallan ja hänen kummipojan ja tämän vanhempien kanssa reissussa. Matka oli kyllä melkoisen unohtumaton, varsinkin kun sain olla matkassa hyvän ystävän kanssa, joka on edelleenkin hyvä ystävä.

Rhodoksella rakastuin aurinkoon ja lämpöön

Rhodoksella kävimme myös katsomassa tärkeimmät paikat ja vuokra-autolla pääsimme näkemään muutakin saarta kuin vain Rhodoksen kaupungin. Kävimme Lindoksessa, jossa oli korkea Akropolis-kukkula, jonka kiipesimme ylös asti. Hirvittävä homma siinä helteessä, mutta näkymä oli sen arvoinen.

Myös yöelämään tuli tutustuttua ja paras baari oli muistaakseni nimeltään Gas. Sinä vuonna Daruden Sandstorm oli kova hitti ja baarissa veikein hetki olikin se, kun Sandstorm kajahti soimaan ja baarillinen ihmisiä alkoi tanssia aivan innoissaan! Se hetki sai pienet suomalaiset tytöt tuntemaan pientä ylpeyttä kyseisestä biisistä.

Näitä kahta reissua ennen olin käynyt äidin kanssa pari kertaa Tallinnan päiväristeilyllä ja äidin ja isän kanssa laivalla Ruotsin puolella. Nämä eivät kuitenkaan olleet varsinaisia ulkomaan matkoja, koska Ruotsissa ei päässyt edes maihin ja Tallinnassakin ehti olla vain muutaman tunnin ennenkuin laiva lähti takaisin Suomea kohti.

Lisäksi olen käynyt Åressa (2000) ja Itävallassa Seefeldenissä (2001) lautailemassa. Jotenkin niitäkään en ole mieltänyt samalla tavalla ulkomaanmatkoiksi, koska ne ovat olleet lautailureissuja. Kuulostaa hölmöltä, mutta näin se vain menee. Nämä reissut on tehty bussilla ja pääasiana on ollut vain laskeminen, mitään nähtävyyksiä emme ole käyneet katsomassa. Rinteet olivat käytännössä ainoat asiat, joita näillä kahdella reissulla on nähnyt. Mahtavia reissuja molemmat siitä huolimatta.

Valitettavasti kaikki kuvat näiltä reissuilta ovat paperimuodossa, eikä niitä edes ole paljoa, mutta skannasin pari kuvaa koneelle ihan tätä blokia varten. Lopuista reissuista, joista kirjoitan myöhemmin, onkin sitten todella paljon kuvia, koska vanhat filmikamerat väistyivät digitaalisten tieltä.